Eino Leino – suomen kiistattomia suosikkeja

37419-004-DA2F46A7Armas Einar Leopold Lönnbohm, joka tunnetaan paremmin nimellä Eino Leino, on yksi Suomen historian tunnetuimmista kirjailijoista, kriitikoista ja lehtimiehistä. Miehen laajaan tuotantoon liittyi lukemattomia runoja, näytelmiä, romaaneja, esseitä, lehtipakinoita ja jopa suomennoksia.

Leino kuului radikaaliliberalistiseen kulttuuripiiriin, jossa hän osallistui aktiivisesti esimerkiksi väittelyihin eri lehtien palstoilla. Hänelle on annettu kansallisen uusromantiikan ensimmäisen ja merkittävimmän tekijän rooli ja tämä itse käytti termiä “kansallinen uusromantiikka” puhuessaan Sibeliuksen, Eliel Saarisen ja Gallen – Kallelan tyyleistä.

Useita vuosikymmeniä kestäneen uran aikana miehen tyyli ehti muuttua, varhaiseen tuotantoon vaikutti esimerkiksi Kalevala ja viimeisinä vuosina kansallisromanttiset teemat paistoivat taas tuotoksista.

Uran keskivaiheille mahtui paljon näytelmien, proosien ja runojen kirjoittamista, sekä tietenkin sanomalehtikirjoituksia. Eino Leino kattoi kirjoituksissaan laajaa kirjoa erilaisia syviä tunteita, aina rakkaudesta lähtien, ihmisinhoon asti. Henkilökohtaiset vastoinkäymiset muokkasivat myös Leinon teoksia ja vuoden 1908 tehdyissä teoksissa voidaan havaita selvä pettymyksen, yksinäisyyden ja tummien värien kuvittama maailmankuva elämää kohtaan. Tuotannossa merkittävässä roolissa olivat ajan hengen aistiminen, sekä itsekeskeinen sankaruus.

Vaikka Eino Leinon merkitystä suomalaisessa kirjallisuudessa ei voidakaan kieltää, se on aina jakanut mielipiteitä sekä kirjailijoiden, että akateemisten ihmisten parissa. Miehen luonne oli lahjakkuudesta huolimatta, tai siitä johtuen, hyvin monisärmäinen, eivätkä kaikki aikalaiset aina ihastuneet tähän piirteeseen. Tämän johdosta Eino Leino on myös olut vähiten tutkittuja kuuluisia kirjailijoita, koska jopa muut alan kollegat välttelivät tätä. Kattavin teos mitä kirjailijasta on tehty, on Leinon rakastetun L. Onervan kirjoittama.

Eino Leinoa kuvattiin hyväntahtoiseksi, mutta vaikutukselle alttiiksi mieheksi, jonka naiiveja näkemyksiä kaikki eivät tukeneet, eivätkä rohkaisseet. Osa on arvostellut erityisesti runo tuotannon valtaosaa merkittömäksi roskaksi, kun taas toiset pitävät lähes kaikkia kirjailijan tuotoksia klassikkoina. Kukaan ei kuitenkaan pääse väittämään, ettei muutama tunnetuin teos olisi sen arvoinen, että päätyisi suomen klassikkoihin. Nykyäänkin kritiikki jatkuu puolelle ja toiselle, mutta silti Leino jaksaa innoittaa erityisesti näytelmien maailmassa. Uusia esityksiä tämän teoksiin pohjautuen tuotetaan lähes vuosittain, jollei aina kansallisteatterin kaltaisilla suurilla näyttämöillä, niin vähintään pienemmillä lavoilla.